‹ Back

Tervehdys kaikille Lohikäärmeen ja pian julkaistavan Leijonan lukijoille!

 

 

 

 

Kerronpa nyt teille, miten minusta tuli kirjailija. Kun minulta lapsena kysyttiin, mitä halusin tehdä isona, kerroin aina haluavani kirjailijaksi. Pidin tarinoiden lukemisesta ja kirjoittamisesta siitä lähtien kun opin alta kouluikäisenä lukemaan. Ala-asteella suosikkiaineeni oli ainekirjoitus. Tapanani oli kirjoitella huikeita seikkailutarinoita, joita en koskaan saanut valmiiksi oppitunnin aikana, vaan opettajan luvalla jatkoin tarinaa kotona loppuun. Lopulta vein opettajan kiusaksi tälle aina vähintään parikymmentäsivuisen novellin tarkistettavaksi. Ajatus siitä, että voisin aikuisena tienata elantoni istumalla kotona ja kirjoittamalla samanlaisia seikkailutarinoita, tuntui vetoavalta.

 

Kun vartuin vähän vanhemmaksi, ymmärsin, että kirjailijahaaveeni ei ollut ammatinvalintana kovin realistinen. Kirjailijaksi haluavia Suomessa mahtuu kolmetoista tusinaan, mutta oikeasti sillä elantonsa tienaavia löytyy tuskin kymmentäkään. Halusin kuitenkin tienata elantoni kirjoittamalla, joten päätin lähteä rakentamaan uraa ”toiseksi parhaassa” mutta mielestäni realistisemmassa ammatissa – toimittajana. Lupasin kuitenkin itselleni, että kirjoittaisin vielä romaanin ennen kuin täyttäisin neljäkymmentä.

Aika kului ja vuodet vierivät, mutta romaani ei vain ottanut syntyäkseen. Opinnot ja myöhemmin työura pitivät minut kiireisenä, kunnes eräänä päivänä vuonna 2016 havahduin siihen, että neljäskymmenes ikävuoteni odotti vain parin kuukauden päässä, enkä ollut vieläkään lunastanut itselleni asettamaani lupausta romaanin kirjoittamisesta ennen tuota maagista neljänkymmenen vuoden rajapyykkiä.

Aika tuntui loppuvan kesken, mutta luonteeseeni ei kuulu antaa periksi kovin helposti. Selasin netistä voimassa olevia kirjoituskilpailuja, ja silmiini osui WSOY:n kirjoituskilpailu, jonka deadline umpeutuisi joulukuussa eli sopivasti neljäkymmentävuotispäiväni aikoihin. Kirjoituskilpailun aihe vain tuntui aluksi lannistavalta: kilpailuun osaa ottavien tuli kirjoittaa nuorille suunnattu romaani, joka kertoisi nuorten elämästä tämän päivän muuttuvassa suomalaisessa todellisuudessa. Mitäpä minä, nelikymppinen ja lapseton sinkkumies, tiesin mitään siitä, miltä suomalainen todellisuus nykyajan nuorten silmissä näyttäytyi?

Päätin vielä lähestyä WSOY:n edustajaa. Nuortenkirjallisuudesta mieleeni tuli fantasiakirjallisuus. Uskoin pystyväni kirjoittamaan sellaisen fantasiaromaanin, joka toivoakseni vetoaisi nuoreen yleisöön. Kysyin WSOY:n edustajalta, eikö fantasiamaailmaan sijoittuva fantasiatarina sittenkin kelpaisi. Vastaukseksi sain, että ”jos tämän päivän suomalainen todellisuus avautuu fantasian kautta, se on täysin sallittua”.

Toisin sanoen ei. Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten minulla välähti: voisiko nämä kaksi asiaa jotenkin yhdistää – fantasiamaailmat ja suomalaisten nuorten nykytodellisuuden?

Totta kai voisi. Olihan ”Buffy vampyyrintappaja” ollut yksi suosikki-tv-sarjoistani viitisentoista vuotta aikaisemmin.

 

Tuumasta toimeen. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Kokonaisen romaanin kirjoittaminen vajaassa kahdessa kuukaudessa tuntui mahdottomalta tehtävältä, mutta halusin ainakin yrittää. En muista varmaksi, miksi valitsin tarinan taustaksi Mesopotamian muinaisuskon ja mytologian, mutta todennäköisesti asiaan vaikuttivat toisaalta se, että Mesopotamiaa pidetään kaikkein vanhimpana tunnettuna sivilisaationa ja siis eräänlaisena ”sivilisaation kehtona”, toisaalta se, että munaisen Mesopotamian alueella nykyään sijaitseva Irak oli erinäisistä syistä johtuen paljon uutisissa vuonna 2016. Luin Mesopotamian mytologiasta kaiken, minkä yhdessä illassa pystyin netistä kaivamaan, mutta tunnustan, että asiantuntemukseni Mesopotamian jumaltarustoista oli silloin ja on edelleenkin hyvin pinnallista.

Itse tarina kehkeytyi päähäni pälkähtäneiden näynomaisten kohtausten kautta, joita sitten lähdin punomaan yhteen pitemmäksi romaaniksi. Tarinaan sain vaikutteita varmaan ainakin jo mainitusta ”Buffy vampyyrintappaja” -tv-sarjasta, toisaalta myös 80-luvun ”Ghostbusters – Haamujengi” -elokuvasta ja tietysti kosmisen kauhun mestarin H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiasta. Seuraavat kaksi kuukautta en varsinaisen päivätyöni lisäksi tehnyt juuri mitään muuta kuin nukuin, söin ja kirjoitin ”Lohikäärmettä”.

Sain romaanin valmiiksi ajallaan ja osallistuin kilpailuun, mutta se ei päässyt palkintosijoille. Tarjosin ”Lohikäärmettä” myös useille kustantamoille, mutta se ei herättänyt niissä kiinnostusta, joten hautasin tarinani pöytälaatikkoon, epäonnistuneiden kirjailijoiden hautausmaalle, ja jatkoin uraani varsinaisessa päivätyössäni. Olinhan kuitenkin nyt lunastanut itselleni antamani lupauksen romaanin kirjoittamisesta.

Eräänä päivänä vuonna 2022 tutustuin Pohjanmaalla vaikuttavaan Heli Katajamäkeen, joka tuossa vaiheessa vasta suunnitteli kustannusyhtiön perustamista. Mainitsin ohimennen itsekin joskus kirjoittaneeni romaanin, joka tosin ei ollut ylittänyt julkaisukynnystä. Heli pyysi käsikirjoitusta luettavakseen, ja monien värikkäiden vaiheiden jälkeen tässä sitä nyt ollaan – ”Lohikäärme” näki sittenkin päivänvalon Ethene Oy:n julkaisemana upeana kovakantisena kirjana vuonna 2023. Ja elokuussa 2024 ilmestyy jo Sivilisaation vartijat -sarjan toinen osa, Leijona! Lue kirjan takakansiteksti alta!

 

Toivon kaikille lukijoille henkeä salpaavia, nopeatemposia kauhunsekaisia lukuhetkiä! Palautteen voi laittaa suoraan kustantajalle. Se tulee kyllä minullekin perille. 

 

- Otto Lind -
 

 

Lohikäärme

 

Suomi on nyt poikkeustilassa! Sivilisaation luojajumala Mardukin taikavoimilla varustetut kaksostytöt Elli ja Noora joutuvat jälleen toivottamalta tuntuvan tehtävän eteen koronakurimuksen ja sekopäisten salaliittoteorioiden runtelemassa Suomessa mesopotamialaisen sodan, kuoleman ja kulkutautien jumalan Nergalin pyrkiessä suistamaan maailman kaaokseen ja sotaan.

 

Valmistettiinko koronavirus kiinalaisessa laboratoriossa? Päästettiinkö se irti tarkoituksella? Miksi Suomeen syntyy uusia sekopäisiä kansallismielisiä puolueita kuin sieniä sateella? Kuka on salaperäinen kiinteistöjä Suomesta osteleva oligarkki Leonid Ivanov? Mikä tuntematon olento murhaa ihmisiä Tamperetta ympäröivissä metsissä? Ovatko kaikki tulleet hulluiksi? Riittääkö vessapaperia varmasti kaikille?

 

Muun muassa näihin kysymyksiin joutuvat sivilisaation vartijat Elli ja Noora löytämään vastaukset ennen kuin koko maailma joutuu kumartamaan Leijonaa…

 

Leijona on Sivilisaation vartijat -sarjan toinen, itsenäinen osa. Kirjan kirjoittanut Otto Lind (s. 1976) on satakuntalainen yhteiskuntatieteiden maisteri ja pitkän linjan sanatyöläinen ja media-alan ammattilainen. Lohikäärme on hänen toinen julkaistu romaaninsa.